keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Lampaiden syyshuolto ja koirien harrasteita

Meidän lampailla oli tänään tapahtumarikas päivä. Päivä alkoi tyttöjen pakkaamisella pakettiauton tavaratilaan. Pakkautuminen sujui yllättävän kivuttomasti, vaikka Kinuski pääsikin hetkeksi livahtamaan omille teilleen kaikista varotoimista huolimatta. Herneämpärin houkuttelemana sain kuitenkin Kinuskin tulemaan perässäni koiramökkiin, jossa sain sen kytkettyä hihnaan ja talutettua sieltä autoon, jossa muut tytöt herkuttelivat kaalilla ja herneillä.

Kun kaikki lampaat olivat autossa, lähdimme ajamaan kohti Kiihtelysvaaraa, jossa meitä odotti kaksi keritsijää Viron maalta. Koiristamme Martta lähti mukaan lammaspaimeneksi.

Perille päästyämme Suklaa pääsi ensimmäisenä "parturin" penkille. Kerintä ei kestänyt kuin pari minuuttia, joten Suklaan piina oli nopeasti ohi. (Kiitos kuvasta Heidille.)




Suklaan jälkeen vuorossa olivat Toffee, Kinuski, Minttu ja Vanilja. Jokaisen kerintä sujui yhtä nopeasti, joten tyttöjen "parturireissu" oli todella nopea.

Kotiin tultuamme tytöt juoksivat innoissaan takaisin omaan lampolaansa. Annoin tytöille ylimääräisen annoksen herneitä, koska ne käyttäytyivät niin hienosti "parturissa". Tytöt söivät herneitä tyytyväisinä ja näyttivät oikein kauniilta hienossa rivissä.




Tyttöjen ruokinnan jälkeen kävin auton kimppuun, joka ei ollut ihan yhtä hienossa kunnossa kuin tytöt parturoinnin jäljiltä. Lyhyen reissun aikana tytöt ehtivät kakkia auton lattian täyteen papeloita ja sotkea kaalia ja herneitä papeloiden sekaan. Puunauksen jälkeen auton tavaratila oli kuitenkin puhtaampi kuin ennen tyttöjen reissua, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Auton pesun lisäksi siistin hieman myös lampolaa. Lisäsin tytöille pehkuja, jotta lyhyellä turkilla olisi mukavampi makoilla puhtailla ja paksuilla pehkuilla. Tytöt tuntuivatkin olevan hyvin tyytyväisiä uuteen pehkukerrokseen.





Lampaiden hemmottelun jälkeen levitin kerityt villat koiramökin koiraosaston lattialle kuivumaan. Viidestä lampaasta irtosi ihan kohtuullinen määrä villaa, koska koko koiraosaston lattia peittyi niillä noin kymmenen sentin villakerrokseen. Oli tosi mukava tunne levitellä ensimmäisiä omien lampaiden villoja ja miettiä, mitä erityistä niistä tekisi, jotta muisto ensimmäisistä villoista säilyisi mahdollisimman pitkään.




Martta sai olla koirista ainoana koko päivän touhuissa mukana ja nautti siitä täysin rinnoin. Kiihtelysvaarassa Martta sai leikkiä Valma-siskonsa kanssa ja kotona Martta yritti houkutella lampaita leikkimään kanssaan. Lampaat eivät kuitenkaan olleet kovin otettuja Martan ehdotuksista.




Martan etuoikeus olla ainoana mukana toiminnassa johtui siitä, että se on joutunut viime päivinä jäämään useasti kotiin, kun joku muu koira on päässyt minun tai isännän matkaan. Esko ja Elsa ovat osallistuneet Kaverikoiravierailuille, ja sen lisäksi Esko on käynyt useana iltana pelastuskoiratreeneissä ja Elsa osallistunut mejä-kurssille. Elsan mejä-kurssi sujui hyvin ja Elsa oli lajista niin innostunut, että jatkossa sekin pääsee hieman useammin treenailemaan kuin tähän asti.




Myös ajokoirat ovat päässeet useana päivänä metsälle. Maanantaina metsälle lähtiessä Milla, joka on minun ohjauksessa, ei ollut vielä ajanut jänistä, mutta metsästä tultua sekin oli päässyt jäniksenajajien kerhoon. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei puolen vuoden ikäisen koiran ole tarvinnut vielä ajaa jänistä, mutta olin kuitenkin tosi tyytyväinen Millan ensimmäiseen ajoon, joka kesti kymmenen minuuttia. Millan haukku oli tosi kuuluva ja hyvä-ääninen: haukku kuului yli kilometrin päähän. Olen Millan ajoon tyytyväinen myös sen takia, että se osoitti minulle itselleni, että pystyn pelastus- ja palveluskoirien lisäksi auttamaan myös ajavaa koiraa kehittymään eteenpäin. Siitä huolimatta tiedän, että minulla on vielä paljon opittavaa ajavista koirista - kuten koirista yleensäkin. Kukaan ei ole koskaan täysin oppinut koirien suhteen ja se tästä harrastuksesta niin mielenkiintoisen tekeekin.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Kesän ja alkusyksyn touhuja

CHILI-TYTÖT

Mehtäpirun Chili-pentueen tytöillä oli ensimmäiset juoksut heinä-elokuun aikana. Tyttöjen juoksut alkoivat samassa järjestyksessä kuin tytöt syntyivät tähän maailmaan. Elman juoksu alkoi ensimmäisenä heinäkuun alkupuolella, ja pari viikkoa sen jälkeen alkoi Filan juoksu. Valman juoksu alkoi elokuun puolessa välissä ja Martan juoksu pari viikkoa sen jälkeen.

Mehtäpirun Chili-tyttöjen omistajat ovat kaikki tyytyväisiä tyttöihinsä. Jokaisesta on tytöstä on kasvanut reipas ja rohkea nuori nainen. Alla olevissa kuvissa tytöt ovat syntymäjärjestyksessä: Elma, Fila, Valma ja Martta.






KÄÄPIÖIDEN HARRASTUKSET

Esko aloitti kesän alussa raunioetsintäharjoitusten rinnalla kaverikoiratoiminnan. Kun Esko sai täyteen riittävän määrän vierailuja, pääsi myös Elsa mukaan kaverikoiratoimintaan. Elsa on ilmoitettu myös mejä-kurssille, koska Elsa on ollut aina hyvin kiinnostunut verenhajusta ja mejä vaikuttaa sen vuoksi juuri sopivalta harrastukselta Elsalle.

Elsa, Esko ja Martta jatkavat myös näyttelyissä käyntiä - melko harvakseltaan, mutta kuitenkin. Elokuussa Elsa osallistui Martan ja Valman kanssa Joensuun näyttelyyn ja marraskuussa suuntaamme kohti Jyväskylän näyttelyä, jossa Elsan ja Eskon lisäksi on näytillä Mehtäpirun tytöistä Martta ja Valma.


LAMPAAT

Syyskuussa Mehtäpirun pihapiiriin muutti viisi suomenlammasta: kolme ruskeaa tyttöä Kiihtelysvaarasta ja kaksi valkoista tyttöä Nurmeksesta. Koska osalla lampaista oli samoja nimiä kuin meidän koirilla, annoimme lampaille uudet nimet - tosin Suklaa sai pitää oman nimensä. Muiden tyttöjen nimet ovat Toffee, Kinuski, Vanilja ja Minttu. Alla olevassa kuvassa lampaat meidän Essin kanssa.



AJOKOIRAT

Syyskuun alussa alkoi jäniksenmetsästyskausi ja ajokoirat pääsivät puolen vuoden tauon jälkeen taas tositoimiin. Myös meillä asustavat kaksi Hillan pentua pääsivät tutustumaan jäniksenmetsästyksen saloihin.

Hilla ja Halla ovat jo kokeneita jäniksenajajia ja molemmalle on ehditty ampua tänä syksynä jo useampi jänis. Hilla ja Halla pystyvät ajamaan jänistä monta tuntia peräkkäin, ja jos jänis pääsee välillä hyvään piiloon, jaksavat molemmat tehdä sitkeästi töitä löytääkseen jäniksen uudelleen.

Hilla ja Halla ovat molemmat osallistuneet tämän syksyn aikana myös ajokokeeseen. Hilla osallistui kokeeseen tuloksella AJOK-3 ja Halla osallistui kahteen kokeeseen tuloksilla AJOK-3 ja AJOK-1. Kokeet olivat Hallan ensimmäiset kokeet.

Myös Hillan pennut ovat osoittaneet merkkejä jäniksenajokyvyistä. Ne pennut, joiden omistajat ovat jo käyttäneet pentujaan metsällä, ovat osoittaneet hyviä metsästysominaisuuksia. Yhdelle pennuista on ammuttu jo kaksi jänistä ja moni muukin on ehtinyt jo ajaa ainakin pieniä pätkiä jäniksen perässä. Luin vasta äskettäin, että tutkimusten mukaan metsästystaipumus ja kiinnostus riistaan ovat ominaisuuksia, joilla on korkea periytymisaste. Niinpä kaikista Mehtäpirun Idän-pennuista pitäisi suurella todennäköisyydellä tulla hyviä ajokoiria; ovathan niiden vanhemmat osoittaneet erinomaisia metsästysominaisuuksia.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan kasvattiemme kehitystä ja toivomme kaikille kääpiöpinseri- ja ajokoirakasvattiemme omistajille mukavaa syksyn jatkoa! Ja muistakaa: kaiken harrastamisen ja touhuamisen keskellä on välillä myös hyvä levätä.




keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Lampola- ja kanalaprojekti etenee

Koska Mehtäpirun pihapiirissä pitää olla koko ajan jokin projekti meneillään, päätimme käydä ajokoirapentueen lähdön jälkeen rakentamaan lampolaa ja lammasaitausta. Lampaat ovat olleet tuloillaan meille jo keväästä lähtien, mutta ajanpuutteen takia emme ole ehtineet tehdä niille vielä omaa kotia ja aitausta, ja sen takia lampaat ovat viettäneet aikaansa vielä toistaiseksi Tuulikummun tilalla Kiihtelysvaarassa.

Tämän viikon alussa saimme lampolasuunnitelman lopulliseen muotoonsa, kun päätimme sijoittaa lampolan riihen vieressä olevaan katokseen. Maanantai menikin sitten katosta tyhjentäessä. Katos on toiminut tähän asti halkoliiterinä ja muunlaisen puutavaran säilytyspaikkana, joten halot piti siirtää kodan vieressä olevaan halkokatokseen ja muu puutavara riihen puolelle.

Tiistaina, kun katos oli jo tyhjä, siirryin riihen takana olevan lautataapelin kimppuun. Päätimme nimittäin maanantai-iltana, että lampolan viereen sijoitetaan kanala, josta olemme puhuneet jo kauemmin kuin lampolasta. Lautataapelin siirtämisessä vierähti tovi jos toinenkin, mutta lopputulos oli erittäin hyvä. Tässä kuva riihen takaa raivaustyön jäljiltä. Etualalla on kanalan pohja ja takana pilkottaa lampolan katos.




Tässä tuleva lampola kuvattuna riihen taakse eli tulevaan lammasaitaukseen päin. Takaseinällä oli aikaisemmin peltiseinä, jonka revimme alas ja tilalle rakennamme lautaseinän, josta tulee kulkuaukko ulos. Alemmassa kuvassa lammasaitausta - toistaiseksi vielä ilman aitaa.





Riihen takaseinässä olevasta aukosta tulee käynti kanatarhaan. Vasemmalla näkyy lampolan takaseinä - toistaiseksi ilman sitä seinää.




Tässä näkymä lammasaitauksesta lampolaan päin. Vasemmalla olevasta häkkyrästä - joka on seisonut riihen vieressä iät ajat - tulee lampaiden "ruokintapöytä" aitaukseen.




Tiistai-iltana, kun riihentauksen siivousurakka oli ohi, päätin vielä tervata heinäseipäiden päitä. Teemme lampaiden piha-aitauksen näkyvimmiltä osin pistoaitana heinäseipäistä, ja jotta aidasta tulisi mahdollisimman pitkäikäinen, tervaamme niiden seipäiden päät, jotka upotamme pystytolpiksi aidalle.




Tiistai-illan päätteeksi, ennen kotasaunan lauteille siirtymistä, tallasimme vielä lammasaitauksen rajat, jotta pääsemme heti isännän seuraavana vapaapäivänä/-iltana aloittamaan aitatolppien pystytyksen ja aidan kokoamisen. Raportointi lampola- ja kanalaprojektin etenemisestä jatkuu viimeistään siinä vaiheessa, kun saamme aidan valmiiksi.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Koiramökki on hiljentynyt

Viimeisen puolentoista viikon aikana pennut ovat lähteneet uusiin koteihinsa. Yhdestätoista pennusta on jäljellä enää kaksi: Mehtäpirun Idän-Sointu ja Mehtäpirun Idän-Helmi. Molemmat tytöt jäävät meille ainakin pentuajaksi. Emme osanneet päättää, kumman haluamme jättää itsellemme, joten jätimme molemmat. Kunhan tytöt kasvavat, katsomme, raaskimmeko antaa toisen tytön isännän työkaverille sijoitukseen.




Pennut olivat todella suloisia ja välillä tuntui, että olisi ihana pitää kaikki itsellä. Hilla hoiti pentunsa todella esimerkillisesti, ja ensimmäisten viikkojen ajan meidän tehtävä olikin pääasiassa huolehtia Hillan hyvinvoinnista. Kolmiviikkoisina pentujen enrgiantarve alkoi olla jo niin suuri, että ne olisivat roikkuneet Hillan tisseissä koko ajan. Niinpä aloitimme kiinteän ruuan antamisen niille. Ensimmäiset ruokailut olivat todella sottaisia ja puolet ruuasta löytyikin ruokailun jälkeen lattialta ja pentujen turkeista. Ruokailun jälkeen, kun pennut asettuivat nukkumaan vierekkäin, ne nuolivat toistensa turkit puhtaiksi.




Viikko toisensa jälkeen pentujen syömä ruokamäärä kasvoi kasvamistaan ja ääriään myöten hevosenlihaa täynnä ollut pakastin hupeni kovaa vauhtia. Pennut söivät alusta alkaen sekä raakaa hevosenlihaa että kuivamuonaa veteen liotettuna. Ja ruokahalu oli jokaisella suunnaton!

Pennut oppivat tekemään tarpeensa ulos noin neljän viikon ikäisinä - tai oikeastaan jo hieman aikaisemminkin, mutta neljän viikon jälkeen ne olivat täysin sisäsiistejä. Ne kulkivat sisältä ulos koiraluukun läppien läpi niin kuin ne olisivat saaneet taidon jo geeneissään. Vaikka jatkuva ruokinta ja ulkotarhan siistiminen vaati aikaa, pääsimme mielestämme yllättävän helpolla pentujen kanssa.




Ensimmäinen pentu, Mehtäpirun Idän-Lahja, lähti uuteen kotiinsa keskiviikkona 12.6. eli päivää vaille kahdeksanviikkoisena. Lahjan eli Tellen ensimmäinen, lähes seitsemäntuntinen automatka sujui hyvin ja Telle kotiutui uuteen kotiinsa todella hienosti. Yhteiselo uuden perheen kanssa kuuluu lähteneen käyntiin erinomaisesti.



Toinen pentu, Mehtäpirun Idän-Onni lähti uuteen kotiinsa perjantaina 14.6. Onnillakin oli pitkä automatka, mutta Onni oli ottanut sen yhtä rennosti kuin Telle pari päivää aikaisemmin. Myös Onnin yhteiselo uuden perheen kanssa on käynnistynyt erinomaisesti.




Lauantaina 15.6. lähtivät uusiin koteihinsa Mehtäpirun Idän-Tähti eli Sara ja Mehtäpirun Idän-Tuuli eli Matami. Myös Sara ja Matami ovat kotiutuneet uusiin koteihinsa todella hienosti.






Sunnuntaina 16.6. lähtivät uusiin koteihinsa Mehtäpirun Idän-Toivo eli Topi, Mehtäpirun Idän-Taimi eli Emma ja Mehtäpirun Idän-Taika eli Hellu. Myös tämä trio on kotiutunut uusiin koteihinsa hyvin.








Maanantaina 17.6. lähti uuteen kotiinsa Mehtäpirun Idän-Voitto eli Vote, ja keskiviikkona 19.6. lähti uuteen kotiinsa Mehtäpirun Idän-Mahti eli Mahti. Molemmat ovat kotiutuneet uusiin koteihinsa hyvin.






On ollut todella mukava kuulla, miten hyvin pennut ovat kotiutuneet uusiin koteihinsa ja miten tyytyväisiä uudet omistajat ovat olleet pentuihinsa. Pennut ovat kuulemma tosi reippaita ja rohkeita ja reviirit laajenevat tosi nopeasti; kuulostaa siis siltä, että pennut ovat aitoja ajokoiria. Jäämme odottamaan ilolla uusia uutisia pennuista.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Perhetapaaminen

Viikonlopun aikana meidän pihapiirissä oli vilskettä, kun ajokoirapennut lähtivät uusiin koteihinsa. Sunnuntai-illan päätteeksi käväisin vielä pikaisesti Kiihtelysvaarassa kääpiöpinserikasvattimme Valman kotona. Valman oikean korvan pää on vielä hieman pehmeä, joten päätimme Valman emännän kanssa teipata sen vähäksi aikaa, jotta korva ehtisi jäykistyä Joensuun näyttelyyn mennessä.

Valmaa lähti moikkaamaan minun lisäkseni myös Valman sisko Martta sekä Valman vanhemmat Elsa ja Esko.

Kävimme ensin katsomassa lammaskatrasta metsälaitumella. Lampaiden joukossa oli myös meille varatut kolme ruskeaa kaunotarta: Elsa, Elma ja Esteri. Lampaat olivat huomattavasti kesymmän oloisia kuin talvella, eivätkä ne välittäneet, vaikka Esko yritti aluksi hieman paimentaa niitä. Olimme jonkin aikaa lampaiden kanssa samassa aitauksessa ja oli ilo huomata, miten nopeasti meidän kääpiöt tottuivat lampaisiin. Esko yritti pisimpään juosta ja haukkua lampaiden ympärillä, Elsa ei puolestaan haukkunut niille ollenkaan. Martta otti aluksi mallia isästään, mutta vaihtoi onneksi pian mallikseen Elsa-emänsä. Valma liikkui hyvin tottuneesti lampaiden joukossa.



Lampaiden luota suunnistimme katsomaan tipuja, jotka olivat jo saaneet hieman väriä höyheniinsä/sulkiinsa. Ilta oli siinä vaiheessa jo sen verran pitkällä, että kanat ja tiput olivat asettumassa yöpuulle, joten emme viipyneet kauaa tipujen luona. Ne olivat kuitenkin todella suloisia.

Tipujen katselun jälkeen menimme sisään ja teippasimme Valman korvan. Valma oli nätisti aloillaan koko operaation ajan. Vapaaksi päästyään se yritti hetken hangata teippausta pois korvastaan, mutta kääpiöpinserimäiseen tapaansa suunnisti pian kohti uusia seikkailuja välittämättä siitä, että korvassa oli jotain ylimääräistä.



Kotiin päästyäni minua odotti kodalla isäntä villisikapaistin, nuotioperunoiden ja korvasienikastikkeen kanssa. Saunoimme ukkosen jylinässä ja nautimme täydellisen aterian päivän päätteeksi.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Eskosta muotovalio

Lähdin lauantaiaamuna Eskon kanssa kohti Outokumpua, jossa oli FCI 2 -ryhmän näyttely. En ole kovin innokas näyttelyissä kävijä ja vielä aamullakin mietin, että pitäisikö sittenkin vain jäädä kotiin nukkumaan. Koska näyttelymatka oli niin lähellä, päätin ottaa itseäni niskasta ja lähdin ajamaan kohti Outokumpua.

Perillä tapasimme melkein heti yhden Eskon pojista, joka oli tullut ensimmäiseen näyttelyynsä. Poika ei näyttänyt pudonneen kovin kauas puusta, vaan muistutti hämmästyttävän paljon isäänsä. Pojan menestyminen juniori-kehässä herätti toiveen siitä, että Eskollakin saattaisi olla edessään menestyksekäs päivä.

Eskon esitys ei alkanut lupaavasti, koska Esko näytti päättäneen, ettei se halua olla kopeloitavana pöydällä. Tuomarin kärsivällisyydellä saimme kuitenkin Eskon aisoihin ja tuomari pystyi tutkimaan Eskon kunnolla. Laatuarvostelussa Esko sai arvion ERI. Olin siihen todella tyytyväinen. Kun kaikki avoimen luokan urokset asettuivat kehään luokka-arvostelua varten, en tiennyt, millaiset mahdollisuudet meillä oli menestyä luokassamme. Tuomari pyysi ensin meidän perässä olleen uroksen ensimmäiseksi ja mietin jo, että siinä meni meidän mahdollisuudet. Heti perään tuomari pyysi kuitenkin Eskon ensimmäiseksi. Kun kiersimme uudelleen kehää, toivoin todella paljon, että järjestys säilyisi sellainen kuin se sillä hetkellä oli. Kierroksen päätteeksi tuomari näytti minulle, että Esko voitti luokkansa ja sai SA:n. Olin todella onnellinen!

Paras uros -kehässä kaikki meni lähes samalla tavalla kuin luokka-arvostelussa. Kehän päätteeksi tuomari näytti minulle, että Esko on PU1 eli kääpiöpinsereiden paras uros ja saa SERTin. En meinannut pysyä nahoissani, koska tiesin, että SERT tarkoitti sitä, että Eskosta tuli samalla Suomen Muotovalio eli FI MVA.

Tuloksen selvittyä pyysin kehäsihteeriltä arvostelupaperia, mutta kuulin, etten saisi sitä vielä, koska rotunsa parhaana uroksena Esko osallistuisi vielä rotunsa paras -kehään. Kun nartut oli arvosteltu, oli vuorossa ROP-kehä. Siinä tuomari tarkasti koirat uudelleen ja kehän päätteeksi totesi nartun olevan ROP ja Eskon VSP. Tulos tyydytti minua suuresti, koska meidän ei tarvinnut jatkaa enää muihin kehiin. Eskon päivän saldo AVO-ERI, PU1, SERT, VSP ja FI MVA oli enemmän kuin toivoin.



Pentuja

Torstaipäivä alkoi tavallista aikaisemmalla herätyksellä. Isäntä jäi edellisenä iltana yöksi koiramökkiin, jotta olisi valmiina paikalla, jos Hillan synnytys käynnistyy. Lämmöt olivat siinä vaiheessa jo hieman koholla: illan lämmönmittauksessa sekä isännän että Hillan lämpö näytti 37,6 astetta.

Klo 4.40 alkoi sitten tapahtua: isäntä heräsi ensimmäisen pennun parkaisuun. Heti perään, klo 14.45 syntyi toinen pentu. Molemmat pennut olivat tyttöjä.

Olimme sopineet illalla, että isäntä hälyttää minut paikalle, kun synnytys alkaa. Kello 4.45 heräsin puhelimen soittoon. Isäntä soitti ja sanoi, että kaksi pentua on jo syntynyt. Nousin sängystä, päästin muut koirat käymään aamupissillä ja menin koiramökkiin. Vähän sen jälkeen eli klo 5.05 syntyi kolmas pentu: uros.

Neljännen pennun syntymää odotettiin reilu tunti. Pentu syntyi klo 6.15. Se oli tyttö. Varttitunnin päästä sen jälkeen, eli klo 6.30 syntyi viides pentu. Sekin oli tyttö. Viidennen pennun jälkeen tahti hidastui hieman. Kuudes pentu syntyi klo 8.35. Se oli uros.

Seitsemäs pentu syntyi klo 9.38. Se oli jälleen narttu. Vajaan parin tunnin päästä eli klo 11.20 syntyi jo kahdeksas pentu, tällä kertaa uros. Pentu ei selvästikään ollut vielä viimeinen, koska Hillan mahassa tuntui edelleen pentuja ja Hilla jatkoi ponnisteluja aika ajoin.

Reilun parin tunnin jälkeen isäntä ilmoitti minulle töihin, että pentuja ei kuulu, vaikka Hilla jatkaa ponnisteluja. Siinä vaiheessa päätimme, että on aika ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Eläinlääkäri kehoitti tulemaan mahdollisimman pian klinikalle.

Klinikalla otettu röntgenkuva osoitti, että Hillan kohdussa oli vielä neljä pentua. Eläinlääkäri totesi, että leikkaus on ainoa vaihtoehto saada pennut ulos. Hilla nukutettiin ja pennut otettiin leikkaamalla ulos. Kohdussa oli kaksi narttua ja kaksi urosta. Molemmat nartut ja toinen uros alkoivat vinkua nopeasti, mutta toinen uros ei osoittanut elonmerkkejä. Yrityksistä huolimatta pentu ei herännyt henkiin.

Kun Hilla virkosi nukutuksesta, laitoimme kaikki 11 pentua kuljetuslaatikkoon ja ajoimme takaisin kotiin. Kotona Hilla asettui pentujensa kanssa väsyneenä, mutta onnellisena koiramökin pennutustilaan.

Vaikka päivä oli Hillalle raskas, se jaksoi hoitaa pentunsa todella hienosti. Hillan emänvaistot toimivat alusta lähtien hyvin; heti ensimmäisen pennun syntymästä lähtien Hilla huolehti pennuistaan niin kuin olisi tehnyt sitä aikaisemminkin. Vielä myöhään illalla, kun Hilla makasi päivän urakan jälkeen väsyneenä lattialla, se ei yrittänytkään pentujen luota omiin oloihinsa, vaan antoi kärsivällisenä pentujen imeä maitoa ja ryömiä ympärillään.


lauantai 13. huhtikuuta 2013

Viikko laskettuun aikaan

Hilla muutti viikko sitten koiramökkiin ja asettui asumaan sinne oikein mielellään. Laskettuun aikaan on vielä viikko, joten Hilla ehtii valmistella pentujensa pesän rauhassa.

Pennutustila on lattialämmityksellä varustettu huone, jossa Hillalla on oma sänky ja josta se pääsee kätevästi ulos katettuun tarhaan.


Torstaina Hilla kävi toisessa herpesrokotuksessa ja samalla punnittiin Hillan paino. Painon perusteella pentuja on tulossa runsaasti; eläinlääkärin arvio oli, että pentuja olisi ainakin kymmenen.


Hilla saa nyt ruokaa kolmesti päivässä, koska suuren vatsan takia ei pysty syömään kuin pienen määrän kerrallaan. Tissitkin alkavat olla jo melko turvoksissa ja maitoa tihkuu nisistä.


Lämpöä mitataan aamuin illoin, jotta tiedämme mahdollisimman tarkasti, milloin synnytys alkaa. Synnytyksen käynnistyttyä isäntä sanoi muuttavansa koiramökkiin muutamaksi päiväksi. Koiramökin varustusta onkin lisätty mm. mikroaaltouunilla, kahvinkeittimellä ym. viihtyvyyttä lisäävillä tarvikkeilla.


Nyt pidetään kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että kaikki sujuu hyvin.




keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Synttärijuhlia, sisarustapaamisia ja uusia perheenjäseniä

Bloggaaminen ei ole vahvimpia puoliani – ainakaan kiireen keskellä. Nyt, kun stressi alkaa helpottaa työrintamalla, on aikaa miettiä, mitä on tullut tehtyä viimeisen kuukauden aikana.

17.3. kävimme Joutsenossa siskonpoikien synttärijuhlissa. Samalla reissulla kävimme katsomassa Elsan ja Eskon tytärtä Filaa Imatralla. Mukana olivat myös pentuesisarukset Elma ja Martta. Elma on siskoni perheessä asuva pentu ja Martta meidän uusi perheenjäsenemme. Fila muisti meidät vielä oikein hyvin, ja siskoksetkin tunnistivat toisensa saman tien. Meno jatkui siitä, mihin se jäi, kun pennut lähtivät meiltä uusiin koteihinsa. Vauhti oli päätä huimaavaa. Fila oli kasvanut kovasti ja oli oppinut jo hyppäämään sohvalle ja sängylle.




18.3. kävimme jo toistamiseen vierailulla Eskon ja Elsan neljännen tyttären, Valman, uudessa kodissa Kiihtelysvaarassa. Vierailullemme oli aivan erityinen syy: lampaat. Olemme miettineet jo parina kesänä lampaiden ottamista pihapiiriimme ja nyt ajatus on jalostunut jo niin pitkälle, että kävimme katsomassa Valman perheessä vapaana olevia kolmea suomenlammasta, ruskeaverikköjä. Lampaat olivat todella ihania ja Martta pääsi tekemään tuttavuutta niiden kanssa ihan lähikontaktissa: Martta ja lauman rohkein lammas jopa nenättelivät keskenään. Kunhan lumet sulavat, teemme lampaille oman aitauksen ja tuomme ruskeaveriköt pihapiiriimme.



19.3. Martta palautui virallisesti takaisin meille. Martta sai alun perin ihanan perheen Ylämyllyltä, mutta valitettavasti Martta aiheutti perheenäidille niin vakavia allergiaoireita, että perhe joutui luopumaan Martasta. Martta ehti olla meillä muutaman viikon ennen lopullisen palautuspäätöksen tekemistä ja tuona aikana Martta osoitti kuuluvansa niin vahvasti meidän laumaamme, ettemme enää raaskineet antaa sitä muualle. Martalle olisi ollut toinen koti valmiina, mutta sovimme heidän kanssaan, että heille on varattu pentu meidän seuraavasta kääpiöpinseripentueesta.




7.4. juhlimme meidän Essi-rottweilerin 8-vuotis syntymäpäiviä. Essi on ikinuori neito, jonka vauhti ei taida hiipua koskaan – leikatuista polvista huolimatta. Syntymäpäivänäänkin Essi riehaantui leikkimään kuin olisi ollut pentu. Essin ympärillä on niin paljon positiivista elämäniloa, että Essi pysyy sen ansiosta nuorekkaana. Ehkä kääpiöpinsereiden vauhti ja huumorintaju ovat tarttuneet Essiin ja se kuvittelee olevansa kääpiöpinseri. Ainakin se kuvittelee olevansa sylikoira: se istuutuu mielellään ihmisten syliin aina kun mahdollista. Pian laumaamme syntyy suloisia ajokoiranpentuja, jotka tuovat taas uutta elämää laumaamme. Pentujen menoa katsellessa Essi ei ehdi vanhentumaan.



perjantai 15. maaliskuuta 2013

Ilon ja onnen perjantai

Käytimme vanhemman ajokoiramme Hillan ultrassa. Hillan astutuksesta tulee huomenna kuluneeksi neljä viikkoa ja ultrassa näkyi iso joukko pentuja. Pihapiirin isäntä oli viimeiseen asti epäileväinen pentujen olemassa olosta, joten ultralaitteen näytteelle ilmestynyt kuva pienistä palleroista sai hänet hihkumaan onnesta ja tuulettamaan kunnolla. Eläinlääkäri epäili, että edes emännältä otettu ultrakuva ei olisi synnyttänyt yhtä suurta riemua.

Iloisen, tulevan perhetapahtuman johdosta isäntä ilmoitti valmistavansa meille illalla jäniskäristyksen. Käristys on parhaillaan valmistumassa ja pian pääsemme herkuttelemaan Hillan ajosta saaliiksi saadulla jäniksellä.