sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Eskosta muotovalio

Lähdin lauantaiaamuna Eskon kanssa kohti Outokumpua, jossa oli FCI 2 -ryhmän näyttely. En ole kovin innokas näyttelyissä kävijä ja vielä aamullakin mietin, että pitäisikö sittenkin vain jäädä kotiin nukkumaan. Koska näyttelymatka oli niin lähellä, päätin ottaa itseäni niskasta ja lähdin ajamaan kohti Outokumpua.

Perillä tapasimme melkein heti yhden Eskon pojista, joka oli tullut ensimmäiseen näyttelyynsä. Poika ei näyttänyt pudonneen kovin kauas puusta, vaan muistutti hämmästyttävän paljon isäänsä. Pojan menestyminen juniori-kehässä herätti toiveen siitä, että Eskollakin saattaisi olla edessään menestyksekäs päivä.

Eskon esitys ei alkanut lupaavasti, koska Esko näytti päättäneen, ettei se halua olla kopeloitavana pöydällä. Tuomarin kärsivällisyydellä saimme kuitenkin Eskon aisoihin ja tuomari pystyi tutkimaan Eskon kunnolla. Laatuarvostelussa Esko sai arvion ERI. Olin siihen todella tyytyväinen. Kun kaikki avoimen luokan urokset asettuivat kehään luokka-arvostelua varten, en tiennyt, millaiset mahdollisuudet meillä oli menestyä luokassamme. Tuomari pyysi ensin meidän perässä olleen uroksen ensimmäiseksi ja mietin jo, että siinä meni meidän mahdollisuudet. Heti perään tuomari pyysi kuitenkin Eskon ensimmäiseksi. Kun kiersimme uudelleen kehää, toivoin todella paljon, että järjestys säilyisi sellainen kuin se sillä hetkellä oli. Kierroksen päätteeksi tuomari näytti minulle, että Esko voitti luokkansa ja sai SA:n. Olin todella onnellinen!

Paras uros -kehässä kaikki meni lähes samalla tavalla kuin luokka-arvostelussa. Kehän päätteeksi tuomari näytti minulle, että Esko on PU1 eli kääpiöpinsereiden paras uros ja saa SERTin. En meinannut pysyä nahoissani, koska tiesin, että SERT tarkoitti sitä, että Eskosta tuli samalla Suomen Muotovalio eli FI MVA.

Tuloksen selvittyä pyysin kehäsihteeriltä arvostelupaperia, mutta kuulin, etten saisi sitä vielä, koska rotunsa parhaana uroksena Esko osallistuisi vielä rotunsa paras -kehään. Kun nartut oli arvosteltu, oli vuorossa ROP-kehä. Siinä tuomari tarkasti koirat uudelleen ja kehän päätteeksi totesi nartun olevan ROP ja Eskon VSP. Tulos tyydytti minua suuresti, koska meidän ei tarvinnut jatkaa enää muihin kehiin. Eskon päivän saldo AVO-ERI, PU1, SERT, VSP ja FI MVA oli enemmän kuin toivoin.



Pentuja

Torstaipäivä alkoi tavallista aikaisemmalla herätyksellä. Isäntä jäi edellisenä iltana yöksi koiramökkiin, jotta olisi valmiina paikalla, jos Hillan synnytys käynnistyy. Lämmöt olivat siinä vaiheessa jo hieman koholla: illan lämmönmittauksessa sekä isännän että Hillan lämpö näytti 37,6 astetta.

Klo 4.40 alkoi sitten tapahtua: isäntä heräsi ensimmäisen pennun parkaisuun. Heti perään, klo 14.45 syntyi toinen pentu. Molemmat pennut olivat tyttöjä.

Olimme sopineet illalla, että isäntä hälyttää minut paikalle, kun synnytys alkaa. Kello 4.45 heräsin puhelimen soittoon. Isäntä soitti ja sanoi, että kaksi pentua on jo syntynyt. Nousin sängystä, päästin muut koirat käymään aamupissillä ja menin koiramökkiin. Vähän sen jälkeen eli klo 5.05 syntyi kolmas pentu: uros.

Neljännen pennun syntymää odotettiin reilu tunti. Pentu syntyi klo 6.15. Se oli tyttö. Varttitunnin päästä sen jälkeen, eli klo 6.30 syntyi viides pentu. Sekin oli tyttö. Viidennen pennun jälkeen tahti hidastui hieman. Kuudes pentu syntyi klo 8.35. Se oli uros.

Seitsemäs pentu syntyi klo 9.38. Se oli jälleen narttu. Vajaan parin tunnin päästä eli klo 11.20 syntyi jo kahdeksas pentu, tällä kertaa uros. Pentu ei selvästikään ollut vielä viimeinen, koska Hillan mahassa tuntui edelleen pentuja ja Hilla jatkoi ponnisteluja aika ajoin.

Reilun parin tunnin jälkeen isäntä ilmoitti minulle töihin, että pentuja ei kuulu, vaikka Hilla jatkaa ponnisteluja. Siinä vaiheessa päätimme, että on aika ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Eläinlääkäri kehoitti tulemaan mahdollisimman pian klinikalle.

Klinikalla otettu röntgenkuva osoitti, että Hillan kohdussa oli vielä neljä pentua. Eläinlääkäri totesi, että leikkaus on ainoa vaihtoehto saada pennut ulos. Hilla nukutettiin ja pennut otettiin leikkaamalla ulos. Kohdussa oli kaksi narttua ja kaksi urosta. Molemmat nartut ja toinen uros alkoivat vinkua nopeasti, mutta toinen uros ei osoittanut elonmerkkejä. Yrityksistä huolimatta pentu ei herännyt henkiin.

Kun Hilla virkosi nukutuksesta, laitoimme kaikki 11 pentua kuljetuslaatikkoon ja ajoimme takaisin kotiin. Kotona Hilla asettui pentujensa kanssa väsyneenä, mutta onnellisena koiramökin pennutustilaan.

Vaikka päivä oli Hillalle raskas, se jaksoi hoitaa pentunsa todella hienosti. Hillan emänvaistot toimivat alusta lähtien hyvin; heti ensimmäisen pennun syntymästä lähtien Hilla huolehti pennuistaan niin kuin olisi tehnyt sitä aikaisemminkin. Vielä myöhään illalla, kun Hilla makasi päivän urakan jälkeen väsyneenä lattialla, se ei yrittänytkään pentujen luota omiin oloihinsa, vaan antoi kärsivällisenä pentujen imeä maitoa ja ryömiä ympärillään.


lauantai 13. huhtikuuta 2013

Viikko laskettuun aikaan

Hilla muutti viikko sitten koiramökkiin ja asettui asumaan sinne oikein mielellään. Laskettuun aikaan on vielä viikko, joten Hilla ehtii valmistella pentujensa pesän rauhassa.

Pennutustila on lattialämmityksellä varustettu huone, jossa Hillalla on oma sänky ja josta se pääsee kätevästi ulos katettuun tarhaan.


Torstaina Hilla kävi toisessa herpesrokotuksessa ja samalla punnittiin Hillan paino. Painon perusteella pentuja on tulossa runsaasti; eläinlääkärin arvio oli, että pentuja olisi ainakin kymmenen.


Hilla saa nyt ruokaa kolmesti päivässä, koska suuren vatsan takia ei pysty syömään kuin pienen määrän kerrallaan. Tissitkin alkavat olla jo melko turvoksissa ja maitoa tihkuu nisistä.


Lämpöä mitataan aamuin illoin, jotta tiedämme mahdollisimman tarkasti, milloin synnytys alkaa. Synnytyksen käynnistyttyä isäntä sanoi muuttavansa koiramökkiin muutamaksi päiväksi. Koiramökin varustusta onkin lisätty mm. mikroaaltouunilla, kahvinkeittimellä ym. viihtyvyyttä lisäävillä tarvikkeilla.


Nyt pidetään kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että kaikki sujuu hyvin.




keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Synttärijuhlia, sisarustapaamisia ja uusia perheenjäseniä

Bloggaaminen ei ole vahvimpia puoliani – ainakaan kiireen keskellä. Nyt, kun stressi alkaa helpottaa työrintamalla, on aikaa miettiä, mitä on tullut tehtyä viimeisen kuukauden aikana.

17.3. kävimme Joutsenossa siskonpoikien synttärijuhlissa. Samalla reissulla kävimme katsomassa Elsan ja Eskon tytärtä Filaa Imatralla. Mukana olivat myös pentuesisarukset Elma ja Martta. Elma on siskoni perheessä asuva pentu ja Martta meidän uusi perheenjäsenemme. Fila muisti meidät vielä oikein hyvin, ja siskoksetkin tunnistivat toisensa saman tien. Meno jatkui siitä, mihin se jäi, kun pennut lähtivät meiltä uusiin koteihinsa. Vauhti oli päätä huimaavaa. Fila oli kasvanut kovasti ja oli oppinut jo hyppäämään sohvalle ja sängylle.




18.3. kävimme jo toistamiseen vierailulla Eskon ja Elsan neljännen tyttären, Valman, uudessa kodissa Kiihtelysvaarassa. Vierailullemme oli aivan erityinen syy: lampaat. Olemme miettineet jo parina kesänä lampaiden ottamista pihapiiriimme ja nyt ajatus on jalostunut jo niin pitkälle, että kävimme katsomassa Valman perheessä vapaana olevia kolmea suomenlammasta, ruskeaverikköjä. Lampaat olivat todella ihania ja Martta pääsi tekemään tuttavuutta niiden kanssa ihan lähikontaktissa: Martta ja lauman rohkein lammas jopa nenättelivät keskenään. Kunhan lumet sulavat, teemme lampaille oman aitauksen ja tuomme ruskeaveriköt pihapiiriimme.



19.3. Martta palautui virallisesti takaisin meille. Martta sai alun perin ihanan perheen Ylämyllyltä, mutta valitettavasti Martta aiheutti perheenäidille niin vakavia allergiaoireita, että perhe joutui luopumaan Martasta. Martta ehti olla meillä muutaman viikon ennen lopullisen palautuspäätöksen tekemistä ja tuona aikana Martta osoitti kuuluvansa niin vahvasti meidän laumaamme, ettemme enää raaskineet antaa sitä muualle. Martalle olisi ollut toinen koti valmiina, mutta sovimme heidän kanssaan, että heille on varattu pentu meidän seuraavasta kääpiöpinseripentueesta.




7.4. juhlimme meidän Essi-rottweilerin 8-vuotis syntymäpäiviä. Essi on ikinuori neito, jonka vauhti ei taida hiipua koskaan – leikatuista polvista huolimatta. Syntymäpäivänäänkin Essi riehaantui leikkimään kuin olisi ollut pentu. Essin ympärillä on niin paljon positiivista elämäniloa, että Essi pysyy sen ansiosta nuorekkaana. Ehkä kääpiöpinsereiden vauhti ja huumorintaju ovat tarttuneet Essiin ja se kuvittelee olevansa kääpiöpinseri. Ainakin se kuvittelee olevansa sylikoira: se istuutuu mielellään ihmisten syliin aina kun mahdollista. Pian laumaamme syntyy suloisia ajokoiranpentuja, jotka tuovat taas uutta elämää laumaamme. Pentujen menoa katsellessa Essi ei ehdi vanhentumaan.