keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Synttärijuhlia, sisarustapaamisia ja uusia perheenjäseniä

Bloggaaminen ei ole vahvimpia puoliani – ainakaan kiireen keskellä. Nyt, kun stressi alkaa helpottaa työrintamalla, on aikaa miettiä, mitä on tullut tehtyä viimeisen kuukauden aikana.

17.3. kävimme Joutsenossa siskonpoikien synttärijuhlissa. Samalla reissulla kävimme katsomassa Elsan ja Eskon tytärtä Filaa Imatralla. Mukana olivat myös pentuesisarukset Elma ja Martta. Elma on siskoni perheessä asuva pentu ja Martta meidän uusi perheenjäsenemme. Fila muisti meidät vielä oikein hyvin, ja siskoksetkin tunnistivat toisensa saman tien. Meno jatkui siitä, mihin se jäi, kun pennut lähtivät meiltä uusiin koteihinsa. Vauhti oli päätä huimaavaa. Fila oli kasvanut kovasti ja oli oppinut jo hyppäämään sohvalle ja sängylle.




18.3. kävimme jo toistamiseen vierailulla Eskon ja Elsan neljännen tyttären, Valman, uudessa kodissa Kiihtelysvaarassa. Vierailullemme oli aivan erityinen syy: lampaat. Olemme miettineet jo parina kesänä lampaiden ottamista pihapiiriimme ja nyt ajatus on jalostunut jo niin pitkälle, että kävimme katsomassa Valman perheessä vapaana olevia kolmea suomenlammasta, ruskeaverikköjä. Lampaat olivat todella ihania ja Martta pääsi tekemään tuttavuutta niiden kanssa ihan lähikontaktissa: Martta ja lauman rohkein lammas jopa nenättelivät keskenään. Kunhan lumet sulavat, teemme lampaille oman aitauksen ja tuomme ruskeaveriköt pihapiiriimme.



19.3. Martta palautui virallisesti takaisin meille. Martta sai alun perin ihanan perheen Ylämyllyltä, mutta valitettavasti Martta aiheutti perheenäidille niin vakavia allergiaoireita, että perhe joutui luopumaan Martasta. Martta ehti olla meillä muutaman viikon ennen lopullisen palautuspäätöksen tekemistä ja tuona aikana Martta osoitti kuuluvansa niin vahvasti meidän laumaamme, ettemme enää raaskineet antaa sitä muualle. Martalle olisi ollut toinen koti valmiina, mutta sovimme heidän kanssaan, että heille on varattu pentu meidän seuraavasta kääpiöpinseripentueesta.




7.4. juhlimme meidän Essi-rottweilerin 8-vuotis syntymäpäiviä. Essi on ikinuori neito, jonka vauhti ei taida hiipua koskaan – leikatuista polvista huolimatta. Syntymäpäivänäänkin Essi riehaantui leikkimään kuin olisi ollut pentu. Essin ympärillä on niin paljon positiivista elämäniloa, että Essi pysyy sen ansiosta nuorekkaana. Ehkä kääpiöpinsereiden vauhti ja huumorintaju ovat tarttuneet Essiin ja se kuvittelee olevansa kääpiöpinseri. Ainakin se kuvittelee olevansa sylikoira: se istuutuu mielellään ihmisten syliin aina kun mahdollista. Pian laumaamme syntyy suloisia ajokoiranpentuja, jotka tuovat taas uutta elämää laumaamme. Pentujen menoa katsellessa Essi ei ehdi vanhentumaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti