maanantai 24. kesäkuuta 2013

Koiramökki on hiljentynyt

Viimeisen puolentoista viikon aikana pennut ovat lähteneet uusiin koteihinsa. Yhdestätoista pennusta on jäljellä enää kaksi: Mehtäpirun Idän-Sointu ja Mehtäpirun Idän-Helmi. Molemmat tytöt jäävät meille ainakin pentuajaksi. Emme osanneet päättää, kumman haluamme jättää itsellemme, joten jätimme molemmat. Kunhan tytöt kasvavat, katsomme, raaskimmeko antaa toisen tytön isännän työkaverille sijoitukseen.




Pennut olivat todella suloisia ja välillä tuntui, että olisi ihana pitää kaikki itsellä. Hilla hoiti pentunsa todella esimerkillisesti, ja ensimmäisten viikkojen ajan meidän tehtävä olikin pääasiassa huolehtia Hillan hyvinvoinnista. Kolmiviikkoisina pentujen enrgiantarve alkoi olla jo niin suuri, että ne olisivat roikkuneet Hillan tisseissä koko ajan. Niinpä aloitimme kiinteän ruuan antamisen niille. Ensimmäiset ruokailut olivat todella sottaisia ja puolet ruuasta löytyikin ruokailun jälkeen lattialta ja pentujen turkeista. Ruokailun jälkeen, kun pennut asettuivat nukkumaan vierekkäin, ne nuolivat toistensa turkit puhtaiksi.




Viikko toisensa jälkeen pentujen syömä ruokamäärä kasvoi kasvamistaan ja ääriään myöten hevosenlihaa täynnä ollut pakastin hupeni kovaa vauhtia. Pennut söivät alusta alkaen sekä raakaa hevosenlihaa että kuivamuonaa veteen liotettuna. Ja ruokahalu oli jokaisella suunnaton!

Pennut oppivat tekemään tarpeensa ulos noin neljän viikon ikäisinä - tai oikeastaan jo hieman aikaisemminkin, mutta neljän viikon jälkeen ne olivat täysin sisäsiistejä. Ne kulkivat sisältä ulos koiraluukun läppien läpi niin kuin ne olisivat saaneet taidon jo geeneissään. Vaikka jatkuva ruokinta ja ulkotarhan siistiminen vaati aikaa, pääsimme mielestämme yllättävän helpolla pentujen kanssa.




Ensimmäinen pentu, Mehtäpirun Idän-Lahja, lähti uuteen kotiinsa keskiviikkona 12.6. eli päivää vaille kahdeksanviikkoisena. Lahjan eli Tellen ensimmäinen, lähes seitsemäntuntinen automatka sujui hyvin ja Telle kotiutui uuteen kotiinsa todella hienosti. Yhteiselo uuden perheen kanssa kuuluu lähteneen käyntiin erinomaisesti.



Toinen pentu, Mehtäpirun Idän-Onni lähti uuteen kotiinsa perjantaina 14.6. Onnillakin oli pitkä automatka, mutta Onni oli ottanut sen yhtä rennosti kuin Telle pari päivää aikaisemmin. Myös Onnin yhteiselo uuden perheen kanssa on käynnistynyt erinomaisesti.




Lauantaina 15.6. lähtivät uusiin koteihinsa Mehtäpirun Idän-Tähti eli Sara ja Mehtäpirun Idän-Tuuli eli Matami. Myös Sara ja Matami ovat kotiutuneet uusiin koteihinsa todella hienosti.






Sunnuntaina 16.6. lähtivät uusiin koteihinsa Mehtäpirun Idän-Toivo eli Topi, Mehtäpirun Idän-Taimi eli Emma ja Mehtäpirun Idän-Taika eli Hellu. Myös tämä trio on kotiutunut uusiin koteihinsa hyvin.








Maanantaina 17.6. lähti uuteen kotiinsa Mehtäpirun Idän-Voitto eli Vote, ja keskiviikkona 19.6. lähti uuteen kotiinsa Mehtäpirun Idän-Mahti eli Mahti. Molemmat ovat kotiutuneet uusiin koteihinsa hyvin.






On ollut todella mukava kuulla, miten hyvin pennut ovat kotiutuneet uusiin koteihinsa ja miten tyytyväisiä uudet omistajat ovat olleet pentuihinsa. Pennut ovat kuulemma tosi reippaita ja rohkeita ja reviirit laajenevat tosi nopeasti; kuulostaa siis siltä, että pennut ovat aitoja ajokoiria. Jäämme odottamaan ilolla uusia uutisia pennuista.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Perhetapaaminen

Viikonlopun aikana meidän pihapiirissä oli vilskettä, kun ajokoirapennut lähtivät uusiin koteihinsa. Sunnuntai-illan päätteeksi käväisin vielä pikaisesti Kiihtelysvaarassa kääpiöpinserikasvattimme Valman kotona. Valman oikean korvan pää on vielä hieman pehmeä, joten päätimme Valman emännän kanssa teipata sen vähäksi aikaa, jotta korva ehtisi jäykistyä Joensuun näyttelyyn mennessä.

Valmaa lähti moikkaamaan minun lisäkseni myös Valman sisko Martta sekä Valman vanhemmat Elsa ja Esko.

Kävimme ensin katsomassa lammaskatrasta metsälaitumella. Lampaiden joukossa oli myös meille varatut kolme ruskeaa kaunotarta: Elsa, Elma ja Esteri. Lampaat olivat huomattavasti kesymmän oloisia kuin talvella, eivätkä ne välittäneet, vaikka Esko yritti aluksi hieman paimentaa niitä. Olimme jonkin aikaa lampaiden kanssa samassa aitauksessa ja oli ilo huomata, miten nopeasti meidän kääpiöt tottuivat lampaisiin. Esko yritti pisimpään juosta ja haukkua lampaiden ympärillä, Elsa ei puolestaan haukkunut niille ollenkaan. Martta otti aluksi mallia isästään, mutta vaihtoi onneksi pian mallikseen Elsa-emänsä. Valma liikkui hyvin tottuneesti lampaiden joukossa.



Lampaiden luota suunnistimme katsomaan tipuja, jotka olivat jo saaneet hieman väriä höyheniinsä/sulkiinsa. Ilta oli siinä vaiheessa jo sen verran pitkällä, että kanat ja tiput olivat asettumassa yöpuulle, joten emme viipyneet kauaa tipujen luona. Ne olivat kuitenkin todella suloisia.

Tipujen katselun jälkeen menimme sisään ja teippasimme Valman korvan. Valma oli nätisti aloillaan koko operaation ajan. Vapaaksi päästyään se yritti hetken hangata teippausta pois korvastaan, mutta kääpiöpinserimäiseen tapaansa suunnisti pian kohti uusia seikkailuja välittämättä siitä, että korvassa oli jotain ylimääräistä.



Kotiin päästyäni minua odotti kodalla isäntä villisikapaistin, nuotioperunoiden ja korvasienikastikkeen kanssa. Saunoimme ukkosen jylinässä ja nautimme täydellisen aterian päivän päätteeksi.