keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Lampaiden syyshuolto ja koirien harrasteita

Meidän lampailla oli tänään tapahtumarikas päivä. Päivä alkoi tyttöjen pakkaamisella pakettiauton tavaratilaan. Pakkautuminen sujui yllättävän kivuttomasti, vaikka Kinuski pääsikin hetkeksi livahtamaan omille teilleen kaikista varotoimista huolimatta. Herneämpärin houkuttelemana sain kuitenkin Kinuskin tulemaan perässäni koiramökkiin, jossa sain sen kytkettyä hihnaan ja talutettua sieltä autoon, jossa muut tytöt herkuttelivat kaalilla ja herneillä.

Kun kaikki lampaat olivat autossa, lähdimme ajamaan kohti Kiihtelysvaaraa, jossa meitä odotti kaksi keritsijää Viron maalta. Koiristamme Martta lähti mukaan lammaspaimeneksi.

Perille päästyämme Suklaa pääsi ensimmäisenä "parturin" penkille. Kerintä ei kestänyt kuin pari minuuttia, joten Suklaan piina oli nopeasti ohi. (Kiitos kuvasta Heidille.)




Suklaan jälkeen vuorossa olivat Toffee, Kinuski, Minttu ja Vanilja. Jokaisen kerintä sujui yhtä nopeasti, joten tyttöjen "parturireissu" oli todella nopea.

Kotiin tultuamme tytöt juoksivat innoissaan takaisin omaan lampolaansa. Annoin tytöille ylimääräisen annoksen herneitä, koska ne käyttäytyivät niin hienosti "parturissa". Tytöt söivät herneitä tyytyväisinä ja näyttivät oikein kauniilta hienossa rivissä.




Tyttöjen ruokinnan jälkeen kävin auton kimppuun, joka ei ollut ihan yhtä hienossa kunnossa kuin tytöt parturoinnin jäljiltä. Lyhyen reissun aikana tytöt ehtivät kakkia auton lattian täyteen papeloita ja sotkea kaalia ja herneitä papeloiden sekaan. Puunauksen jälkeen auton tavaratila oli kuitenkin puhtaampi kuin ennen tyttöjen reissua, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Auton pesun lisäksi siistin hieman myös lampolaa. Lisäsin tytöille pehkuja, jotta lyhyellä turkilla olisi mukavampi makoilla puhtailla ja paksuilla pehkuilla. Tytöt tuntuivatkin olevan hyvin tyytyväisiä uuteen pehkukerrokseen.





Lampaiden hemmottelun jälkeen levitin kerityt villat koiramökin koiraosaston lattialle kuivumaan. Viidestä lampaasta irtosi ihan kohtuullinen määrä villaa, koska koko koiraosaston lattia peittyi niillä noin kymmenen sentin villakerrokseen. Oli tosi mukava tunne levitellä ensimmäisiä omien lampaiden villoja ja miettiä, mitä erityistä niistä tekisi, jotta muisto ensimmäisistä villoista säilyisi mahdollisimman pitkään.




Martta sai olla koirista ainoana koko päivän touhuissa mukana ja nautti siitä täysin rinnoin. Kiihtelysvaarassa Martta sai leikkiä Valma-siskonsa kanssa ja kotona Martta yritti houkutella lampaita leikkimään kanssaan. Lampaat eivät kuitenkaan olleet kovin otettuja Martan ehdotuksista.




Martan etuoikeus olla ainoana mukana toiminnassa johtui siitä, että se on joutunut viime päivinä jäämään useasti kotiin, kun joku muu koira on päässyt minun tai isännän matkaan. Esko ja Elsa ovat osallistuneet Kaverikoiravierailuille, ja sen lisäksi Esko on käynyt useana iltana pelastuskoiratreeneissä ja Elsa osallistunut mejä-kurssille. Elsan mejä-kurssi sujui hyvin ja Elsa oli lajista niin innostunut, että jatkossa sekin pääsee hieman useammin treenailemaan kuin tähän asti.




Myös ajokoirat ovat päässeet useana päivänä metsälle. Maanantaina metsälle lähtiessä Milla, joka on minun ohjauksessa, ei ollut vielä ajanut jänistä, mutta metsästä tultua sekin oli päässyt jäniksenajajien kerhoon. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei puolen vuoden ikäisen koiran ole tarvinnut vielä ajaa jänistä, mutta olin kuitenkin tosi tyytyväinen Millan ensimmäiseen ajoon, joka kesti kymmenen minuuttia. Millan haukku oli tosi kuuluva ja hyvä-ääninen: haukku kuului yli kilometrin päähän. Olen Millan ajoon tyytyväinen myös sen takia, että se osoitti minulle itselleni, että pystyn pelastus- ja palveluskoirien lisäksi auttamaan myös ajavaa koiraa kehittymään eteenpäin. Siitä huolimatta tiedän, että minulla on vielä paljon opittavaa ajavista koirista - kuten koirista yleensäkin. Kukaan ei ole koskaan täysin oppinut koirien suhteen ja se tästä harrastuksesta niin mielenkiintoisen tekeekin.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Kesän ja alkusyksyn touhuja

CHILI-TYTÖT

Mehtäpirun Chili-pentueen tytöillä oli ensimmäiset juoksut heinä-elokuun aikana. Tyttöjen juoksut alkoivat samassa järjestyksessä kuin tytöt syntyivät tähän maailmaan. Elman juoksu alkoi ensimmäisenä heinäkuun alkupuolella, ja pari viikkoa sen jälkeen alkoi Filan juoksu. Valman juoksu alkoi elokuun puolessa välissä ja Martan juoksu pari viikkoa sen jälkeen.

Mehtäpirun Chili-tyttöjen omistajat ovat kaikki tyytyväisiä tyttöihinsä. Jokaisesta on tytöstä on kasvanut reipas ja rohkea nuori nainen. Alla olevissa kuvissa tytöt ovat syntymäjärjestyksessä: Elma, Fila, Valma ja Martta.






KÄÄPIÖIDEN HARRASTUKSET

Esko aloitti kesän alussa raunioetsintäharjoitusten rinnalla kaverikoiratoiminnan. Kun Esko sai täyteen riittävän määrän vierailuja, pääsi myös Elsa mukaan kaverikoiratoimintaan. Elsa on ilmoitettu myös mejä-kurssille, koska Elsa on ollut aina hyvin kiinnostunut verenhajusta ja mejä vaikuttaa sen vuoksi juuri sopivalta harrastukselta Elsalle.

Elsa, Esko ja Martta jatkavat myös näyttelyissä käyntiä - melko harvakseltaan, mutta kuitenkin. Elokuussa Elsa osallistui Martan ja Valman kanssa Joensuun näyttelyyn ja marraskuussa suuntaamme kohti Jyväskylän näyttelyä, jossa Elsan ja Eskon lisäksi on näytillä Mehtäpirun tytöistä Martta ja Valma.


LAMPAAT

Syyskuussa Mehtäpirun pihapiiriin muutti viisi suomenlammasta: kolme ruskeaa tyttöä Kiihtelysvaarasta ja kaksi valkoista tyttöä Nurmeksesta. Koska osalla lampaista oli samoja nimiä kuin meidän koirilla, annoimme lampaille uudet nimet - tosin Suklaa sai pitää oman nimensä. Muiden tyttöjen nimet ovat Toffee, Kinuski, Vanilja ja Minttu. Alla olevassa kuvassa lampaat meidän Essin kanssa.



AJOKOIRAT

Syyskuun alussa alkoi jäniksenmetsästyskausi ja ajokoirat pääsivät puolen vuoden tauon jälkeen taas tositoimiin. Myös meillä asustavat kaksi Hillan pentua pääsivät tutustumaan jäniksenmetsästyksen saloihin.

Hilla ja Halla ovat jo kokeneita jäniksenajajia ja molemmalle on ehditty ampua tänä syksynä jo useampi jänis. Hilla ja Halla pystyvät ajamaan jänistä monta tuntia peräkkäin, ja jos jänis pääsee välillä hyvään piiloon, jaksavat molemmat tehdä sitkeästi töitä löytääkseen jäniksen uudelleen.

Hilla ja Halla ovat molemmat osallistuneet tämän syksyn aikana myös ajokokeeseen. Hilla osallistui kokeeseen tuloksella AJOK-3 ja Halla osallistui kahteen kokeeseen tuloksilla AJOK-3 ja AJOK-1. Kokeet olivat Hallan ensimmäiset kokeet.

Myös Hillan pennut ovat osoittaneet merkkejä jäniksenajokyvyistä. Ne pennut, joiden omistajat ovat jo käyttäneet pentujaan metsällä, ovat osoittaneet hyviä metsästysominaisuuksia. Yhdelle pennuista on ammuttu jo kaksi jänistä ja moni muukin on ehtinyt jo ajaa ainakin pieniä pätkiä jäniksen perässä. Luin vasta äskettäin, että tutkimusten mukaan metsästystaipumus ja kiinnostus riistaan ovat ominaisuuksia, joilla on korkea periytymisaste. Niinpä kaikista Mehtäpirun Idän-pennuista pitäisi suurella todennäköisyydellä tulla hyviä ajokoiria; ovathan niiden vanhemmat osoittaneet erinomaisia metsästysominaisuuksia.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan kasvattiemme kehitystä ja toivomme kaikille kääpiöpinseri- ja ajokoirakasvattiemme omistajille mukavaa syksyn jatkoa! Ja muistakaa: kaiken harrastamisen ja touhuamisen keskellä on välillä myös hyvä levätä.