keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Lampaiden syyshuolto ja koirien harrasteita

Meidän lampailla oli tänään tapahtumarikas päivä. Päivä alkoi tyttöjen pakkaamisella pakettiauton tavaratilaan. Pakkautuminen sujui yllättävän kivuttomasti, vaikka Kinuski pääsikin hetkeksi livahtamaan omille teilleen kaikista varotoimista huolimatta. Herneämpärin houkuttelemana sain kuitenkin Kinuskin tulemaan perässäni koiramökkiin, jossa sain sen kytkettyä hihnaan ja talutettua sieltä autoon, jossa muut tytöt herkuttelivat kaalilla ja herneillä.

Kun kaikki lampaat olivat autossa, lähdimme ajamaan kohti Kiihtelysvaaraa, jossa meitä odotti kaksi keritsijää Viron maalta. Koiristamme Martta lähti mukaan lammaspaimeneksi.

Perille päästyämme Suklaa pääsi ensimmäisenä "parturin" penkille. Kerintä ei kestänyt kuin pari minuuttia, joten Suklaan piina oli nopeasti ohi. (Kiitos kuvasta Heidille.)




Suklaan jälkeen vuorossa olivat Toffee, Kinuski, Minttu ja Vanilja. Jokaisen kerintä sujui yhtä nopeasti, joten tyttöjen "parturireissu" oli todella nopea.

Kotiin tultuamme tytöt juoksivat innoissaan takaisin omaan lampolaansa. Annoin tytöille ylimääräisen annoksen herneitä, koska ne käyttäytyivät niin hienosti "parturissa". Tytöt söivät herneitä tyytyväisinä ja näyttivät oikein kauniilta hienossa rivissä.




Tyttöjen ruokinnan jälkeen kävin auton kimppuun, joka ei ollut ihan yhtä hienossa kunnossa kuin tytöt parturoinnin jäljiltä. Lyhyen reissun aikana tytöt ehtivät kakkia auton lattian täyteen papeloita ja sotkea kaalia ja herneitä papeloiden sekaan. Puunauksen jälkeen auton tavaratila oli kuitenkin puhtaampi kuin ennen tyttöjen reissua, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Auton pesun lisäksi siistin hieman myös lampolaa. Lisäsin tytöille pehkuja, jotta lyhyellä turkilla olisi mukavampi makoilla puhtailla ja paksuilla pehkuilla. Tytöt tuntuivatkin olevan hyvin tyytyväisiä uuteen pehkukerrokseen.





Lampaiden hemmottelun jälkeen levitin kerityt villat koiramökin koiraosaston lattialle kuivumaan. Viidestä lampaasta irtosi ihan kohtuullinen määrä villaa, koska koko koiraosaston lattia peittyi niillä noin kymmenen sentin villakerrokseen. Oli tosi mukava tunne levitellä ensimmäisiä omien lampaiden villoja ja miettiä, mitä erityistä niistä tekisi, jotta muisto ensimmäisistä villoista säilyisi mahdollisimman pitkään.




Martta sai olla koirista ainoana koko päivän touhuissa mukana ja nautti siitä täysin rinnoin. Kiihtelysvaarassa Martta sai leikkiä Valma-siskonsa kanssa ja kotona Martta yritti houkutella lampaita leikkimään kanssaan. Lampaat eivät kuitenkaan olleet kovin otettuja Martan ehdotuksista.




Martan etuoikeus olla ainoana mukana toiminnassa johtui siitä, että se on joutunut viime päivinä jäämään useasti kotiin, kun joku muu koira on päässyt minun tai isännän matkaan. Esko ja Elsa ovat osallistuneet Kaverikoiravierailuille, ja sen lisäksi Esko on käynyt useana iltana pelastuskoiratreeneissä ja Elsa osallistunut mejä-kurssille. Elsan mejä-kurssi sujui hyvin ja Elsa oli lajista niin innostunut, että jatkossa sekin pääsee hieman useammin treenailemaan kuin tähän asti.




Myös ajokoirat ovat päässeet useana päivänä metsälle. Maanantaina metsälle lähtiessä Milla, joka on minun ohjauksessa, ei ollut vielä ajanut jänistä, mutta metsästä tultua sekin oli päässyt jäniksenajajien kerhoon. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei puolen vuoden ikäisen koiran ole tarvinnut vielä ajaa jänistä, mutta olin kuitenkin tosi tyytyväinen Millan ensimmäiseen ajoon, joka kesti kymmenen minuuttia. Millan haukku oli tosi kuuluva ja hyvä-ääninen: haukku kuului yli kilometrin päähän. Olen Millan ajoon tyytyväinen myös sen takia, että se osoitti minulle itselleni, että pystyn pelastus- ja palveluskoirien lisäksi auttamaan myös ajavaa koiraa kehittymään eteenpäin. Siitä huolimatta tiedän, että minulla on vielä paljon opittavaa ajavista koirista - kuten koirista yleensäkin. Kukaan ei ole koskaan täysin oppinut koirien suhteen ja se tästä harrastuksesta niin mielenkiintoisen tekeekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti