perjantai 23. syyskuuta 2016

Vaihderikasta koiramaista elämää

Tyypilliseen tapaani edellisestä blogipäivityksestä on kulunut aikaa jo melkoinen tovi. Koska monenlaista on ehtinyt tapahtua viimeisimmän päivityksen jälkeen, tulee tästä(kin) päivityksestä multipäivitys eli kokoan tähän kaikki tärkeimmät koiriin liittyvät tapahtumat tämän vuoden alusta lähtien.

Vuoden alussa kantautui hyviä uutisia kasvattirintamalta, kun ensimmäisen ajokoirapentueemme kasvatti Mehtäpirun Idän-Lahja ”Telle” menestyi upeasti useammassa ajokokeessa ja koekauden päättyessä Telle oli enää yhden 1-tuloksen päässä Suomen Käyttövalion arvosta.


Samaan aikaan toisen kääpiöpinseripentueemme kasvatti Mehtäpirun Onnenliekki ”Eemi” aloitti agility-kilpailu-uransa ja nousi nopeassa tahdissa ensin 2-luokkaan ja pian sen jälkeen 3-luokkaan.


Kasvattajina tunnemme suurta ylpeyttä Tellestä ja Eemistä ja olemme erittäin kiitollisia koirien omistajille, jotka ovat vieneet koiriaan hienosti eteenpäin. Jokainen kasvattaja ja koiranomistaja tietää, että vaikka pentu olisi kuinka lupaava, sen eteenpäin viemiseksi pitää käyttää paljon aikaa ja nähdä runsaasti vaivaa, jotta pennusta kasvaa niin osaava ja taitava koira kuin Telle ja Eemi ovat.

Maaliskuussa laumamme kasvoi yhdellä kääpiöpinserillä, kun Martan täyssisko, Eskon ja Elsan tytär Valma, muutti takaisin meidän laumaan. Valma ehti asua luovutusiän jälkeen reilut kolme vuotta lapsiperheessä maaseudulla, mutta maaliskuussa teimme yhteistuumin perheen kanssa päätöksen, että Valman on parempi palata takaisin meille. Valmalla oli meille tullessa sellaisia kujeita, joihin en ollut tottunut muiden koiriemme kanssa, mutta pikku hiljaa Valma on oppinut meidän lauman tavoille ja yhteiselo alkaa olla jo hyvinkin mutkatonta.


Huhtikuussa laumaamme kohtasi suuri suru, kun vanhin ajokoiramme Tivakan Hilla ”Hilla” sairastui äkillisesti ja jouduttiin lopettamaan. Hilla sai ärhäkän tulehduksen, johon ei auttanut mikään lääkitys, vaan tulehdus levisi laajalle kehoon, ja lopulta ei ollut enää tehtävissä muuta kuin päästää Hilla lopullisesti kivuistaan. Toukokuun lopulla saimme Eviralta Hillan ruumiinavauspöytäkirjan, jonka mukaan Hillan kuolinsyy oli luuydinperäinen sisäsyntyinen toimintahäiriö.


Reilu viikko Hillan kuoleman jälkeen toinen ajokoiramme Ojansuun Siiri ”Halla” synnytti kuusi potraa pentua. Kaksi pennuista oli tyttöjä ja neljä oli poikia. Hallan pentuja ihastellessa ja niiden kasvua ihmetellessä suru Hillan kuolemasta hellitti pikku hiljaa. Hallan pentueen teemaksi valikoitui ”Soturi” ja pennut saivat kennelnimikseen Mehtäpirun Soturi Wilhelm Tell, Mehtäpirun Soturi Robin Hood, Mehtäpirun Soturi Harald Hirmu, Mehtäpirun Soturi Zorro, Mehtäpirun Soturi Yoda ja Mehtäpirun Soturi Xena. Kaikki pennut pääsivät ihaniin koteihin ja nyt syyskuuhun mennessä suurin osa pennuista on jo ajanut jänistäkin.


Heinäkuussa laumamme nuorin kääpiöpinseri Mehtäpirun Chili Cheyenne ”Martta” ja emänsä Crazy Cowboy’s No One Else ”Elsa” kävivät silmä- ja polvitarkastuksessa ja molemman silmät ja polvet todettiin terveiksi. Samaan aikaan Martalla alkoi juoksu ja hieman myöhemmin Martta kävi kyläilemässä Oompa Loompa’s Tigerlike ”Kaken” luona Lappeenrannassa. Elokuussa Martta ultrattiin ja ultrakuvan perusteella todettiin, että vierailu Kaken luona oli ollut erittäin tuloksekas. Tällä hetkellä Martta on viimeisillään kantavana ja oireet viittaavat siihen, että synnytys voi alkaa hetkenä minä hyvänsä.


Elokuussa Mehtäpirun Idän-Mahti "Mahti” osallistui Suomen Ajokoirajärjestön Erikoisnäyttelyyn Polvijärvellä. Tuomarina oli Matti Hautala ja Mahdin tuloksena oli AVO-ERI AVK4. Kasvattajina olemme ylpeitä upeasta koirasta ja kiitollisia Mahdin omistajille, jotka sadetta uhmaten osallistuivat Mahdin kanssa näyttelyyn.


Syyskuun 14. päivänä meidän ensimmäinen kääpiöpinserimme Iitin Tiltun Ritari Retee ”Esko” täytti jo 7 vuotta. Esko on ollut aina huippu persoona, eikä ikä ole tuonut muutosta siihen asiaan. Eskolle on kertynyt vuosien aikana monta lisänimeä ja nykyisin Eskon koko nimi onkin jo Esko Einari Escobar Superego Zumba-mestari Juippi Juokale Juolevi kääkkä. Se on pitkä nimi ja Esko ”kirjoittaa” sen aina pissiessään koko pituudessaan puiden runkoihin tai kinosten reunoihin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti